VAPAA-AJAN KALASTUS
Vapaa-ajankalastus on suomalaisten tärkein toiminnallinen luontoharrastus. Maamme väestöstä noin 40 % eli runsaat kaksi miljoonaa henkeä osallistuu kalastustapahtumaan vähintään kerran vuodessa. Viime aikoina vapaa-ajankalastus on muuttunut kotitarvekalastuksesta virkistyskalastuksen suuntaan. Samalla vapakalastus eri muodoissaan on yleistynyt. Vapaa-ajankalastajien saaliin osuus on noin kolmasosa Suomen koko kalansaaliista. Sisävesien kalansaaliista vapaa-ajankalastajat pyytävät lähes 90 %.
Suomalaisten kotitalouksissaan käyttämästä kalasta merkittävä osa onkin itse pyydettyä.Vapaa-ajankalastajien vuotuinen kokonaissaalis on noin 50 miljoonaa kiloa, josta lähes puolet pyydetään verkoilla. Määrällisesti tärkeimmät vapaa-ajankalastajien saalislajit ovat ahven, hauki ja särki.Vapaa-ajankalastus painottuu suurten asutuskeskusten lähelle sekä kesämökkialueille Järvi-Suomeen.
(Maa -ja metsätalousministeriö)
ONKIMINEN JA PILKKIMINEN
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia, joiden harjoittamiseen kalastuslaissa säädetyllä tavalla ei tarvitse lupaa. Kalastuslaissa maksuttomalla onkimisella tarkoitetaan onkimista, jossa vapa tai siima on onkijan kädessä tai käden ulottuvilla, eikä vavassa ole heittokalastukseen soveltuvaa kelaa, eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite. Käytännössä tämä tarkoittaa onkimista tavallisella, kelattomalla onkivavalla, jossa on luonnollinen syötti esim. mato tai kala.Jos onkimiseen käytetään kelalla varustettua heittovapaa on suoritettava läänikohtainen viehekalastusmaksu.
Kalastuslaissa maksuttomalla pilkkimisellä tarkoitetaan kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen. Maksutonta pilkintää voi harrastaa sekä kesällä että talvella. Jos käytetty vapa soveltuu heittokalastukseen on suoritettava läänikohtainen viehekalastusmaksu.
Onkiminen ja pilkkiminen on kiellettyä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa, tai vesialueilla, joissa kalastus on kielletty muun säädöksen tai määräyksen nojalla.
(Maa -ja metsätalousministeriö)
MUU KALASTUS JA RAVUSTUS
Muuhun kalastukseen, kuten verkko-, katiska-, nuotta-, troolikalastukseen, ravustukseen, ym., tarvitaan aina kalastusoikeuden haltijan lupa. Poikkeuksena yleisvesi meressä, jossa kotitarve- ja virkistyskalastus on vapaata. Kalastusoikeuden haltija voi olla kalastuskunta, yksityisveden omistaja tai kalaveden vuokraaja. Kalastusoikeuden haltija on ensi kädessä velvoitettu järjestämään kalavedessään kalastus ja kalakannan hoito kestävän käytön periaatteen mukaisesti.
Yleisvesi meressä on merialueella kylärajojen ulkopuolella sijaitseva vesialue, jossa kotitarve- ja virkistyskalastus on vapaata (18–64-vuotiaiden on maksettava kalastuksenhoitomaksu). Yleisveden rajat löytyvät peruskartoista.18–64-vuotiaiden on lisäksi suoritettava valtion kalastuksenhoitomaksu
(Maa -ja metsätlousministeriö)
KALASTUSTIETOA
KALAMIEHEN ABC
SUOMEN YLEISIMMÄT RUOKAKALAT
.
