- Miksi ongella ei voi olla kahta päivää peräkkäin?
- Yö on välissä.
- Miksi Ville on niin suosittu kalastuskaveri?
- Hänellä on hyvä matikkapää.
- Mikä on kalamiehen apuna siinä missä lintukoira metsästäjällä?
- Saksantaimenkoira.
- Mikä on raiteilla liikkuva kalastusväline?
- Atrain. - Mikä on seksuaalisesti poikkeavien urheilukalastajien lempiharrastus?
- Pervokalastus.
- Mikä on verkko?
- Se on joukko reikiä, jotka on sidottu langalla yhteen.
- Mikä vedessä seisoo, mutta maalla kaatuu?
- Kalaverkko.
- Millainen on maailman huonoin kalastaja?
- Hän saa narrattua vain imbesillejä.
- Millainen rapukausi on luvassa?
- Rapuja on ihan rutosti.
- Milloin kala kasvaa nopeimmin?
- Kun kalastaja kertoo saaliistaan.
- Minkä takia kalastajat laskevat verkkojaan?
- Tietysti jotta tietäisivät, montako niitä on.
- Minkälainen on viisas vaimo?
- Sellainen, joka on laittanut lihapullat valmiiksi, kun mies tulee kalastamasta.
- Missä kalat kasvavat nopeimmin?
- Kalamiesten jutuissa.
- Mistä tietää, että tanskalaiskalastaja on ollut Norjan aluevesillä pyydystämässä katkarapuja?
- Siitä, että saaliin joukosta löytyy katkarapu, joka röyhistää rintaansa ja sanoo: "Minä olen hummeri!".
- Miten erotat ankeriaan etupään takapäästä?
- Perkauspuukolla.
- Mitä se on, kun kaksi nälkäistä härnää toisiaan?
- Onkimista.
- Mitä tarkoitetaan ryöstökalastuksella?
- Se on sitä, että vie kalat naapurin katiskasta.
- Mitä yhteistä on perhokalastajalla ja laulurastaalla?
- Molemmilla on siniset munat.
- Montako urheilukalastajaa tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
- Viisi, ja sun olis pitänyt nähdä kuinka iso lamppu se oli! Se oli ainakin NÄIN iso.
Baijerin virrassa tarttui komeanpuoleinen lohi kalastajan koukkuun. Kun se oli vedetty kuiville, se sanoikin kalastajalle:
- Heitä minut takaisin virtaan, tunnen kalan, joka on paljon suurempi kuin minä, saat sen varmasti koukkuusi.
Kalastaja täytti pyynnön ja aivan oikein, isompi kala tuli. Mutta se sepitti saman tarinan kuin ensimmäinenkin ja sekin säilytti henkensä. Sitten tulikin jo niin iso lohi kuin kalastaja itsekin. Sekin pyysi armoa ja lupasi vielä suuremman palkkioksi. Kun sitten koukku tuli pinnalle, oli sen mukana kirjelappu:
- Tiedämme, ettette syö kalaa. Mutta teillä on hyvä onni. Menkää nyt kylän kapakkaan ja tilatkaa annos lämpimiä makkaroita. Eki oli kalastelemassa. Lähellä ollut toinen onkija näki kun Ekin onki tarttui kiinni ahvenruohoon, ja hän huusi piruuttaan Ekille:
- Saitko isonkin kalan?
- En, mutta se lähetti kukkia tervehdykseksi.
Harrastelijakalastajan onnistui saada hyvä saalis mateita, ja hän meni myymään niitä kauppiaalle. Kauppaa tehdessä kalastaja nosti ison mateen, näytti sitä ja sanoi:
- Made in Saimaa. Isä ja poika menivät kalaan. Poika sanoi:
- Katiska näkyy.
- Onkos kaloja? isä kysyi.
- Ei ole.
- Anna olla, se on naapurin katiska.
He soutelivat vähän matkaa ja taas poika sanoi:
- Katiska näkyy.
- Onkos kaloja? isä kysyi.
- On siellä.
- Ota ylös, se on meidän katiska. Isä oli saanut katiskalla ankeriaan. Pikkupoika kertoi asiasta mummolleen:
- Sillä oli suu kuin meidän äitin vittu. Hampaaton ja limainen.
Johan ja blondi olivat kalastamassa. Saaliikseen he saivat vain yhden ahvenen. Johan totesi harmistuneena:
- Kun lasketaan yhteen kaikki kustannukset, on tämä ahven tullut maksamaan yli 150 markkaa.
- Olipa onni, ettemme saaneet useampia! huoahti blondi.
Kaksi miestä istuu ongella.
- Syökö kala? toinen kysyy.
- Tottakai, eihän se muuten elä!
Kaksi miestä oli kesäpäivänä ongella mökkinsä laiturilla. Samalla he katselivat, miten pari vähäpukeista naista kisaili vastarannalla. Toinen miehistä tuumasi:
- Mitähän nuokin tuolla tekevät?
- No, sanotaan nyt vaikka, että kalastavat käyttäen eläviä syöttejä.
Kaksi miestä seisoi vuolaan kosken ylittävällä sillalla virvelöimässä, kun siltaa lähestyi hautajaissaattue. Toinen miehistä kääntyi, tempaisi hatun päästään ja seisoi asennossa saattueen kulkiessa ohi. Toinen teki epäröiden samoin ja saattueen mentyä sanoi:
- Tuo oli kauniisti tehty. Luulin, että nykyisin moista ei enää tehdä.
- Ajattelin, että se nyt oli vähintä mitä voin tehdä. Olinhan minä sentään 40 vuotta hänen kanssaan naimisissa.
Kaksi pilkkijää kökötti kumpikin avantonsa laidalla järven jäällä.
- Mahtaakohan tässä järvessä olla paljon elohopeaa? toinen tuumi huolestuneena.
- Kyllä vain, sanoi siihen toinen. Viime viikolla sain ahvenen joka näytti 20 astetta pakkasta.
Mies oli naapurikunnassa pilkillä, ja pitäjän pappi tuli jäälle katsomaan hänen touhujaan, eikä mies tuntenut häntä. Äkkiä miehen pilkkiin tarttui niin suuri hauki, että se ei mahtunut reiästä. Kun mies ryhtyi suurentamaan reikää, pääsi kala karkuun. Silloin mies kirosi ja sanoi:
- Nyt se perkele pääsi karkuun!
- Jos se se oli, niin sai mennäkin, sanoi pappi.
Mies tuli järveltä tavallista suuremman kalansaaliin kanssa.
- Onpa sinulla ollut ihmeellinen kalaonni, naapuri ihmettelee.
- Niin, ja omat pyydykset ovat vielä kokematta!
Kaksi kalamiestä heitteli uistinta kauniin järven rannalla. Kesken parhaan syönnin heidät yllätti paikallinen kalastuksenvalvoja. Miehet jättivät vapansa ja kipaisivat kiireimmän kaupalla kumpikin taholleen. Kalastuksenvalvoja lähti toisen perään ja niin sitä mentiin minkä kintuista päästiin. Vasta kymmenen minuutin juoksun jälkeen takaa-ajettu pysähtyi läähättämään tikahtumaisillaan.
- Vai salakalastusta kartanon vesillä, huohotti yhtä hengästynyt kalastuksenvalvoja.
- Kuinka niin? kysyi kiinniotettu vaatimattomasti.
- Onko teillä sitten kalastuskortti?
- Totta kai, mies sanoi ja näytti lupansa.
- Minkä helkkarin takia te sitten pakoon säntäsitte, kun minä tulin?
- Kun kaverilla ei ollut kalastuslupaa.
Kaksi miestä oli kalassa. Toinen sai jättisuuren lohen, mutta heitti sen takaisin mereen.
- Miksi teit tuon? ihmetteli toinen.
- Ei minulla ole varaa syödä lohta.
Pojat istuivat ongella. Äkkiä toisen onkeen otti komea lohi, jonka poika sai kesytettyä. Sitten hän kuitenkin paiskasi saaliinsa takaisin järveen.
- Miksi sinä tuon teit? toinen poika ihmetteli.
- Äiti sanoi kerran torilla. ettei meillä ole varaa syödä niin kallista kalaa kuin lohi.
Kaksi miestä oli kalastamassa. Toinen sai kalan, eikä tiennyt kuinka tappaa se. Hänen ystävänsä ehdotti, että hänen ehkä olisi paras hukuttaa se.
Kaksi miestä oli pilkillä. Toisella ei tärpännyt millään, kun taas toinen veteli yhtä mittaa kaloja jään alta.
- Miten sinulla on noin hyvä kalaonni?
- Mmm mmm mmm...
- Anteeksi, mitä sanoit?
- Mmm mmm mmm...
- Nyt en kyllä saanut selvää.
- Tärkeintä on pitää toukat lämpöishinä, vastasi onnekas kalamies suu tiukasti supussa.
Kaksi onkijaa löi keskenään vetoa. Se, joka saisi ensimmäisen kalan, tarjoaisi toiselle illallisen. Onkimista kesti kovin pitkään, eikä kumpikaan saanut mitään. Vihdoin toinen sai pienen ahvenen ja puhkesi äänekkääseen sadatteluun:
- Voi hiton hitto, eikä minulla ollut edes syöttiä koukussani!
- Olikos sulla koukku? ihmetteli toinen.
Kaksi poikaa meni ongelle, mutta sitten se katkesi! Kala näykki eväänsä, kalastaja eväänsä. Kalamiehen vaimon kesäruno:
Jos syö lohta tulee kohta.
Jos syö haukea ei millään laukea.
Jos syö siikaa seisoo liikaa.
Jos syö lahnaa tulee tahnaa.
Kalassa olen kerran ollut mieheni kanssa, kertoi nuori aviovaimo, mutta toiste en mene. Mieheni nalkutti minulle koko ajan. Puhuin kuulemma aivan liikaa, liikehdin kömpelösti, en osannut panna matoa koukkuun, ja ennen kaikkea sain kalaa kaksi kertaa enemmän kuin mieheni...
Kalle ja Ville olivat ongella. Villen koho painui äkkiä veden alle ja Ville vetäisi siiman kuiville. Mutta kala oli pudonnut.
- Se taisi olla naaraskala, sanoi Kalle.
- Kuinka niin? ihmetteli Ville.
- No, kun se petti miehen, vastasi Kalle.
Karskit Kalamiehet pitivät ongintakilpailuja Katajanokan rannassa. Miten sattuikaan, sinne tuli myös Pelastusarmeijan naissotilas, joka ryhtyi keräämään avustusta niin katselijoilta kuin onkijoiltakin. Kun naissotilas ojensi keräyspurkkinsa erään Karskin Kalamiehen nenän alle, tämä kysyi yllättyneenä:
- Mitäs tämä on?
- Tämä tulee Jeesukselle, nainen vastasi.
Kalamies korotti silloin äänensä ja huusi pitkin onkijariviä:
- Hei kaverit! Tunteeks joku Jeesusta? Täällä on yks muija, joka on tuomassa sille purkillista onkilieroja!
- Kasvavatko kalat nopeasti?
- Ainakin lohi. Niemisen lohi nimittäin painaa aina puoli kiloa enemmän joka kerta, kun Nieminen puhuu siitä.
- Kehuskelkaa te vain kalajutuillanne, mutta kerran kun oltiin Timo Relanderin kanssa kalassa, oli ahvenilla niin kova syönti, että meidän piti mennä puun taakse piiloon pujottamaan mato koukkuun.
-Kyllähän te pojat kerskailette muka isoilla kaloillanne, mutta olisittepa nähneet sen vonkaleen, jonka minä sain viime kesänä. Pelkästään sen valokuvakin painoi liki kymmenen kiloa.
Mies istui ongella. Pikkutyttö tuli ja katseli touhua.
- Mitä sinä teet?
- Ongin.
- Mitä sinä ongit?
- Kaloja.
- Oletko saanut yhtään?
- En.
- No, mistäs sinä sitten tiedät, että ongit juuri kaloja?
Mies istui ongella puron partaalla. Mutta hänen nautintonsa pilasi muuan paikalle maleksinut lörpöttelijä:
- Teillä on upea onkipaikka siinä! Täytyy tunnustaa, että tätä parempaa kalapaikkaa ette olisi voinut löytää mistään...
- Enkä murhapaikkaa! ärähti mies.
Häiritsijä häipyi ääneti.
Mies katselee ylpeänä juuri pyydystämäänsä haukea.
- Kohta saamme loistopäivällisen!
Hauki vastaa:
- Kovin ystävällistä, mutta olen juuri syönyt. Eikö voitaisi mennä vaikka elokuviin?
Mies oli kova kehumaan kalajuttujaan. Kaverit olivat kuulleet hänen juttunsa jo niin moneen kertaan, että alkoivat kyllästyä. Kun hän jälleen kertoi, kuinka hän oli taistellut melkein tunnin saadakseen erään lohen esille, totesi eräs kavereista kuivasti:
- Olen samaa mieltä, nykyajan purkinavaajat ovat saamarin huonoja.
Mies oli ollut lohia onkimassa Tenolla. Saalis oli niin hyvä, että mies tarjosi lohipäivälliset muutamille ystävilleen. Päivällisten jälkeen hän innostui kertomaan, miten suuria lohia hän oli saanut. Käsimitoista päätellen niiden pituus oli noin puolitoista metriä. Miehen vaimo puuttui tällöin puheeseen näyttäen käsillään mittoja, jotka olivat noin kolmannes miehen esittämistä. Kun mies tämän huomasi, hän sanoi:
- Älä eukko puutu tähän. Isot lohet on paljon helpompi fileerata.
Mies oli pilkillä eikä saanut kalan kalaa. Viereinen mies veti kalaa jäälle aivan solkenaan. Mies tympääntyi ja päätti lähteä pois, kävipä kuitenkin kysymässä, miten kaveri sai niin hyvin kalaa.
- Mmffaaddoofftt biddööäöää biddöäää fläämmndbinää.
- Mitä?
- Mfadoott bidöö bidöö fläämbidädä.
- Täh?
Kaveri sylkäisi pari kertaa kuppiin ja sanoi:
- Madot pitää pitää lämpimänä!
Naiset juttelivat:
- Uskotko tosiaan, että miehesi oli ulkona ja kalasti? Eihän hän saanut yhtään kalaa.
- Siksi minä uskonkin häntä.
- Nuori mies, täällä voi onkia ainoastaan luvalla, sanoi kalastuksenvalvoja.
- Voi kiitoksia paljon, minä kun olen yrittänyt koko ajan madolla.
Nätti-Jussi oli tunnettu suurentelustaan ja kalajutuistaan. Eräänkin kerran hän istui kyläkuppilassa kertomassa viimeisimmästä kalastusreissustaan.
- Joo, se oli sillä lailla, että yks kaks se iski kiinni ja se olikin vetoa se! Tuskin uskoin itsekään, miten sain vetää ja löysätä siimaa ja taas kelata... Tuntikausia siinä meni, mutta tulipahan se lopulta pintaan. Se oli sellainen jätti... jaa, mitä ne nyt onkaan?
- Valas, ehdotti joku irvileuka kuulija.
- E-hei, ei valas! Valas mulla oli syöttinä!
- Oletko onkinut kaikki nämä ämpärissä olevat kalat itse?
- En, minulla on eräs mato, joka auttaa siinä!
- Oletkos ongella?
- En suinkaan, kylvetän vain matoja.
- Oletteko saaneet paljon kalaa tänään?
- Parhaan saaliin elämässäni.
- Saanen huomauttaa, että olen kalastuksenvalvoja ja että kalastus on täällä kielletty.
- Saanen myös huomauttaa, että olen maailman suurin valehtelija.
Olipa kaksi miestä, hyviä ystäviä, joiden harrastuksena oli onginta. Toinen heistä sai aina kalaa, toinen tuskin sinttiäkään. Kun tätä oli jatkunut pari vuotta, saaliitta jäänyt tiedusteli kaveriltaan:
- Kuule, miten ihmeessä sinä aina saat noin hirveästi kaloja?
Toinen mietti hetken, mutta tunnusti sitten:
- Minä käytän sellaista pientä kalataikaa. Aamulla kun herään, käännyn selälleni, pistän toisen käteni vaimon tussuun ja nostan toisella kädelläni kullini pystyyn. Jos kulli kaatuu vasemmalle, saan kalaa veneen vasemmalta puolelta. Jos kulli kaatuu oikealle, saan kalaa veneen oikealta puolelta.
- Entäs jos se pysyy pystyssä?
- Sellaisena aamuna minä en lähde ongelle.
Olipa kerran mies, joka ei tiennyt miten tappaa kala, kun se oli vedetty veneeseen. Hänen toverinsa ehdotti, että se hukutettaisiin. - Ostatteko paristo- vai verkkokäyttöisen radion?
- Verkkokäyttöisen, olen kalastaja!
Pariskunta lähti veneilemään kauniina kesäpäivänä. Mies otti mukaansa kalastusvälineet. Kalastettuaan koko aamupäivän mies väsyi ja päätti mennä kajuuttaan päivänokosille. Nainen jäi ottamaan aurinkoa kannelle. Vähän myöhemmin paikalle saapui merivartija ja kalastusvälineet nähtyään tämä alkoi tivata naiselta kalastuslupaa.
- En minä ole kalastanut, nainen sanoi, eikä minulla ole aikomustakaan kalastaa. Siten minulla ei ole kalastuslupaakaan.
Valvoja ei uskonut naista, rupesi kirjoittamaan sakkolappua ja sanoi:
- Sinullahan on kuitenkin kaikki tarvittavat vehkeet.
- Siinä tapauksessa minä syytän sinua raiskauksesta, ilmoitti nainen.
- Enhän minä ole sinua yrittänyt raiskata! ihmetteli kalastusvalvoja.
- Mutta onhan sinulla tarvittavat vehkeet mukana!
Pikku-Kalle kertoi Pikku-Liisalle kalan saaliistaan:
- Sain niin paljon kaloja, ettei ne mahtuneet edes samaan kasaan.
- No kuinka monta oiken sait?
- Aika monta.
- No sano nyt edes suunnilleen.
- No kaksi.
Pikku-Kalle luki iltarukousta ja lopetti:
- Anna kalajumala isille huomenna pyydyksissä paljon kaloja, ettei sen tarvitse aina valehdella.
Pikku-Kallen kalajuttuja:
- Sain ongella puolikkaan kalan.
- Minkä?
- Isi kyllä sanoi, että se on kampela.
Pikkutyttö seurasi kun kalastajat lastasivat olutta laivaansa ja ihmetteli:
- Kuule äiti, juovatko kalat noin paljon olutta?
Poliisi huomasi järvellä miehen joka istui veneessä ja heitteli välillä dynamiittipötköjä järveen ja keräsi kuolleet kalat. Tällainen kalastus on laissa kielletty, joten poliisi työnsi vartioveneen veteen ja souti miehen viereen.
- Olette pidätetty ryöstökalastuksesta! Dynamiittia ei saa käyttää kalastukseen, se on laitonta! huusi poliisi.
Mies katsoi poliisia hetken aikaa, sytytti dynamiittipötkön tulilangan ja ojensi dynamiitin poliisille.
- Piteletkö tuota vai kalastatko kanssani?
- Saitko kalaa?
- Tietysti sain. Mutta niin pienen, että piti hakea neljä kaveria heittämään se takaisin veteen.
- Saitko lohta Tenosta?
- Totta kai. Mutta se oli niin pieni, että minun piti hakea neljä lappalaista heittämään kala takaisin veteen.
Tenojoella oli uistelijoilla huono päivä. Kukaan ei saanut mitään, paitsi muuan mies, joka veti joesta lohen toisensa perään. Muut tulivat lopulta kateellisina kysymään:
- Mitä syöttiä sinä oikein käytät?
Menestyksekäs kalamies näytti vaivautuneelta, kun hän selitti:
- Tuota noin... Minä olen nähkääs ammatiltani lääkäri ja olen huomannut, että nielurisat ovat syöttinä mitä parhaat.
Seuraavana päivänä kaikilla oli taas yhtä huono kalaonni. Ainoa joka veti lohia yhtenään, oli uusi kalamies, joka oli tullut etelään matkustaneen lääkärin tilalle. Jälleen muut menivät kysymään, mitä menestyksekäs kalastaja käytti syöttinä. Hieman hämillään tämä vastasi:
- Umpisuolen pätkiä. Katsokaas, kun minä olen lääkäri ja olen huomannut, että umpisuolenpätkät ovat mainioita syöttejä.
Kolmantena päivänä ainoa, joka sai kalaa, oli uusi mies, joka uisteli joella. Kun hän vene lohien painosta uppoamaisillaan souti rantaan, olivat muut kalamiehet vastassa. Yksi heistä totesi:
- Te varmaan olette lääkäri?
- Ei. Olen Turun juutalaisseurakunnan rabbi. Kuinka niin?
Urheilukalastajan vaimo sanoi jälkeenpäin:
- Tein varmaan kaiken väärin. Puhuin liian lujaa, panin madon huonosti koukkuun, vedin liian aikaisin ja sain kaloja enemmän kuin hän.
Ves-Vänskä, kuulu tukkikymppi ja tarinaniskijä, kävi Lieksan Hämeenjärvellä kalassa. Verkoista tuli täysi kontillinen kalaa. Seuraavana päivänä uittoyhdistyksen konttorissa herrat kysyivät Vänskältä:
- Tulikos sitä kalaa?
- Ka, kontin täys.
Pomot eivät oikein uskoneet, kun tunsivat miehen maineen, ja epäilivät:
- Eiköön pitäis ainakin puolet vähentää?
Silloin Ves-Vänskä alkoi valittaa:
- Elekee nyt hyvät miehet koko sualista viekö. Minulla on iso pere, joka tarvihtoo sapuskoo.
Ville ja Kalle olivat ongella.
- Onko vielä kertaakaan puraissut?
- Hölmö, ei ole vielä edes haukkunut.
Äiti, en ota enää pikkusiskoani mukaan kalaan!
- Mutta vesihän on matalaa, ja sinä osaat uida.
- Niin, mutta kun sisko syö kaikki syötit!
