LOHI

[takaisin]

Lohi, kalojen kuningas ansaitsee arvonimensä jo komealla ulkomuodollaan. Lohta ovat arvostaneet niin keisarit kuin kuninkaatkin, toimitettiinhan keisarilliseen hoviin Pietariin lohet Lapin perukoilta asti. Lohi on valittu Lapin maakuntakalaksikin.

Lohi esiintyy maassamme kahtena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Jälkimmäistä tavataan ainoastaan sisävesissä.

Lohi kuuluu vaelluskaloihin. Lohi lisääntyy virtavesissä ja sen varsinaiset kasvualueet ovat meressä. Lohi kasvaa isommaksi kuin muut maamme kalalajit. Lohi on petokala, jonka tärkeintä ravintoa ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki. Vuonna 1904 pyydettiin Tornionjoen lohipadosta 43 kiloa painanut Suomen ennätyskala. Viime vuosinakin on saatu joitakin yli 30- kiloisia vonkaleita.

Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Syynä kutujokien vähenemiseen ovat lähinnä voimalaitospadot. Pohjoisessa Jäämereen laskevissa Tenojoessa ja Näätämönjoessa on omat lohikantansa. Järvilohen luontainen levinneisyysalue käsittää Vuoksen vesistöalueen. Järvilohen kutupaikat on tuhottu, joten sen lisääntyminen on kalanviljelyn varassa.

Keväällä kuoriutuvat poikaset ovat yksineläjiä, jotka valtaavat kukin oman reviirinsä. Poikasvaihe kestää keskimäärin 2-3 vuotta minkä jälkeen jokipoikanen muuttuu vaelluspoikaseksi eli smoltiksi. Jokipoikasen kyljen poikittaiset läiskät katoavat ja sen väri muutuu hopeanhohtoiseksi. Tämän lisäksi myös kalan elintoiminnoissa tapahtuu muutoksia niin, että kala on valmis siirtymään meriveteen.

Lohen merivaellus ulottuu Itämeren eteläosiin saakka ja sen paino saattaa nousta useitakin kiloja vuodessa. Merivaelluksensa aikana lohi on nopeakasvuisin kalamme. Valtaosa koiraista palaa jokeen vuoden merivaelluksen jälkeen ja vastaavasti naaraista palaa pääosa kolmen vuoden jälkeen. Kotijokensa lohi tunnistaa hajuaistinsa avulla.

Lohen kutuaika vaihtelee jonkin verran riippuen kutujoesta. Kudulle nousu voi alkaa jo jäidenlähdön aikoihin ja jatkuu vielä juhannuksen jälkeenkin. Perämereen laskevissa joissa kutu on syys-lokakuun vaihteessa ja kestää muutaman viikon. Tällä varmistetaan poikasten varhainen kuoriutuminen keväällä ja siten myös pitkä kasvukausi.