Uudenmaan maakuntakalaksi valitun kuhan tunnistaa helposti todelliseksi petokalaksi. Kuhalla on suuri suu, sillä sen suupieletkin ulottuvat silmän taakse. Leuoissa on teräviä, pieniä hampaita ja näiden lisäksi ylä- ja alaleuan etuosassa on kaksi pitempää torahammasta. Kuhan ulkoista muotoa kuvaa hyvin sen latinankielinen lajinimi lucioperca eli haukiahven.
Eurooppalaisena kalana kuha esiintyy maassamme levinneisyysalueensa äärirajoilla. Maassamme kuhan pohjoinen levinneisyysraja kulkee lännessä Miekojärven kautta itärajamme taakse Äänisjärveen. Kuha ei ole päässyt luontaisesti levittäytymään maamme kaikkiin järviin johtuen lähinnä jokiemme koskisuudesta. Kuhaa onkin istutettu paljon kuhattomiin järviin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan kolmasosa kuhajärvistä on ihmisen istutustoiminnan tulosta. Rannikkovesissä kuhaa esiintyy lähinnä Suomenlahdessa ja Saaristomeressä. Pohjanlahden puolella kuhaa esiintyy harvakseltaan vain muutamalla pienellä alueella. Ahvenanmaalla kuhaa tavataan lähinnä sisäsaaristossa.
